Mihin, millainen ja miten?

Mihin ja millaisia kosteikkoja kannattaa perustaa?

Kosteikon voi periaatteessa perustaa melkeinpä mihin tahansa. Parhaimmat vesilintukosteikot perustetaan kuitenkin usein patoamalla muuta ympäristöään alavampiin maastonkohtiin. Patoaminen on useimmiten myös massiivikaivuuta taloudellisempi vaihtoehto. Kohteelle soveltuva ja parhaan lopputuloksen mahdollistava kunnostusmenetelmä on kuitenkin valittava aina tapauskohtaisesti, sillä esimerkiksi pinnanmyötäisesti umpeenkasvaneet kohteet soveltuvat aniharvoin patoamalla kunnostettaviksi.

Maatalouden ei-tuotannollisten investointien korvaus ohjaa kosteikkojen perustamista jo luonnostaan peltovaltaisille valuma-alueille, joissa odotettavissa oleva kosteikon vesiensuojeluhyöty on merkittävä. Toisaalta myös muut tekijät, kuten valuma-alueen koko, hankkeen luvanvaraisuus, maaston pinnanmuodot, maaperän ominaisuudet sekä kohteen saavutettavuus ja alue-ekologinen sijainti voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla kosteikon rakentamispaikan valintaan.

Ravinteisuustasoa ilmentävät kasvit

Kunnostusluokittelussa kohteen ravinteisuustasoa arvioidaan kasvillisuuden perusteella. Ravinteisuustasolla on merkitystä vesilinnuille. Runsasravinteisilla eli rehevillä kosteikoilla on riittävästi selkärangatonravintoa sekä kasvillisuuden tarjoamaa suojaa niin vesilintupoikueille kuin aikuisille linnuille. Runsas kasvillisuus ja erityisesti ilmaversoiskasvit ilmentävät kohteen ravinteisuutta.

Kosteikkokyselyssä rehevän kosteikkoalueen tunnuskasveina olivat sarat, kortteet, osmankäämi, kaisla, vidat ja lumme. Runsaat sara- ja kortekasvustot ja luhdat ovat oivallisia elinympäristöjä vesilintupoikueille, sillä ne tarjoavat runsaasti selkärangatonravintoa ja suojaa.

Rehevän vesikasvillisuuden seassa risteilee kaksi telkkää seuranaan mustakurkku-uikkujen kaksi poikasta.

Rehevän vesikasvillisuuden seassa risteilee kaksi telkkää seuranaan mustakurkku-uikkujen kaksi poikasta. Kuva: Veli-Matti Pekkarinen

Vastaavasti karuja kosteikkokohteita ilmensivät rahkasammalet. Rahkasammalen täyttämät kosteikkoalueet eivät juuri tarjoa elinympäristöä vesilinnuille ja kahlaajille. Karussa elinympäristössä ei ole lintujen tarvitsemaa vesiselkärangatonravintoa eikä tasainen rahkasammalmatto tarjoa suojaa poikueille petoja ja säätä vastaan.

Lue lisää kosteikkokasveista: Kosteikko-opas (slideshare)

Maastomittaus

Vaaitusmittaus on usein välttämätön suunnittelualueen maaston pinnanmuotojen selvittämiseksi. Silmä valehtelee maaston kaltevuutta ja silmämääräisesti arvoituna helpolta vaikuttava kaivu- tai patoamiskohde voi mittauksessa osoittautua mahdottomaksi tai erittäin kalliiksi toteuttaa. Siksi maaston vaaitusmittaukset kannattaakin tehdä jo heti hankkeen suunnittelun alkuvaiheessa.

Suunnittelija katsoo kolmijalkaisen mittauslaitteen läpi keväisessä maisemassa.

Kosteikon perustamismahdollisuuksia kannattaa selvitellä aluksi kevyellä vaaituksella, jossa mitataan vain muutama peruskorko suunnittelualueelta. Tämän takia ei kannata vielä pyytää kallista konsulttia paikalle, vaan perusmittaukset voi hoitaa esimerkiksi yhdessä tutun koneyrittäjän kanssa tai vuokravälinein omatoimisesti mittaamalla. Maastomittauksia tehtäessä on pidettävä jatkuvasti mielessä kosteikon mahdollinen vaikutus maa- ja metsätalousmaan kuivatustilanteeseen sekä tiestön käytettävyyteen.

Mikäli alustavassa vaaituksessa ei havaittu merkittäviä rajoitteita tai esteitä hankkeen toteuttamiselle, kannattaa alueelle teettää yksityiskohtaisemmat suunnittelumittaukset. Laajojen ja usean maanomistajan maille ulottuvissa kosteikkohankkeissa voi olla perusteltua mitata myös kiinteistökohtaiset kuivatushaitta-alat mahdollisten maanomistajakorvausten määrittämiseksi.

Päivitetty 28.10.2020