Mihin, millainen ja miten?

Mihin ja millaisia kosteikkoja kannattaa perustaa?

Kosteikon voi periaatteessa perustaa melkeinpä mihin tahansa. Parhaimmat vesilintukosteikot perustetaan kuitenkin usein patoamalla muuta ympäristöään alavampiin maastonkohtiin. Patoaminen on useimmiten myös massiivikaivuuta taloudellisempi vaihtoehto. Kohteelle soveltuva ja parhaan lopputuloksen mahdollistava kunnostusmenetelmä on kuitenkin valittava aina tapauskohtaisesti, sillä esimerkiksi pinnanmyötäisesti umpeenkasvaneet kohteet soveltuvat aniharvoin patoamalla kunnostettaviksi.

Maatalouden ei-tuotannollisten investointien korvaus ohjaa kosteikkojen perustamista jo luonnostaan peltovaltaisille valuma-alueille, joissa odotettavissa oleva kosteikon vesiensuojeluhyöty on merkittävä. Toisaalta myös muut tekijät, kuten valuma-alueen koko, hankkeen luvanvaraisuus, maaston pinnanmuodot, maaperän ominaisuudet sekä kohteen saavutettavuus ja alue-ekologinen sijainti voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla kosteikon rakentamispaikan valintaan.

 

Kunnostusluokat

Riistahallinto on käyttänyt kosteikkokartoituksissa ilmoitettujen kohteiden soveltuvuusarvioinnissa ravinteisuuteen ja kunnostustapaan perustuvia kunnostusluokkia. Seitsemän kunnostusluokkaa on jaoteltu kolmeen pääluokkaan A, B ja C sekä niiden alaluokkiin A1, A2, B1, B2, B3, C1 ja C2.

A-luokka: Parhaat kosteikkokohteet kunnostamiseen tai perustamiseen

A1-luokka: Rehevä – Patoaminen, niittäminen, raivaaminen

A2-luokka: Rehevä – Patoaminen + alle 30 cm kaivaminen

B-luokka: Keskitasoiset kosteikkokohteet kunnostamiseen tai perustamiseen

B1-luokka: Rehevä – Patoaminen + yli 30 cm kaivaminen tai pelkkä alle 30 cm kaivaminen

B2-luokka: Karu – Patoaminen

B3-luokka: Rehevä – Yli 30 cm kaivaminen

C-luokka: Huonot kosteikkokohteet kunnostamiseen tai perustamiseen

C1-luokka: Karu – Patoaminen + kaivaminen

C2-luokka: Karu – Kaivaminen

Luokittelu perustuu kohteen potentiaaliin vesilintukosteikkona erityisesti poikastuoton kannalta. Luokittelu ei sovellu ensisijaisesti vesiensuojelun tai maiseman vuoksi rakennettaviin kosteikkoihin. Esimerkiksi vesiensuojelukosteikossa suhteellisen karu lähtötilanne voi olla jopa etu, koska alue pystyy sitomaan paljon ravinteita.

Kokonaisuutena kunnostusluokat antavat viitteitä siitä, miten kannattavaa tietyn tyyppisen kosteikon toteuttaminen on. Huonoimpien luokkien kosteikkojen kunnostamista tai perustamista pelkästään vesilintujen vuoksi harvoin kannattaa toteuttaa. Jos hankkeeseen liittyy muita arvoja, se muuttaa tilannetta, mutta luontaista ravintoa ja vesilintujen poikastuotantoa tällaiselle kohteelle tuskin saadaan.

 

Ravinteisuustasoa ilmentävät kasvit

Kunnostusluokittelussa kohteen ravinteisuustasoa arvioidaan kasvillisuuden perusteella. Ravinteisuustasolla on merkitystä vesilinnuille. Runsasravinteisilla eli rehevillä kosteikoilla on riittävästi selkärangatonravintoa sekä kasvillisuuden tarjoamaa suojaa niin vesilintupoikueille kuin aikuisille linnuille. Runsas kasvillisuus ja erityisesti ilmaversoiskasvit ilmentävät kohteen ravinteisuutta.

Kosteikkokyselyssä rehevän kosteikkoalueen tunnuskasveina olivat sarat, kortteet, osmankäämi, kaisla, vidat ja lumme. Runsaat sara- ja kortekasvustot ja luhdat ovat oivallisia elinympäristöjä vesilintupoikueille, sillä ne tarjoavat runsaasti selkärangatonravintoa ja suojaa.

Vastaavasti karuja kosteikkokohteita ilmensivät rahkasammalet. Rahkasammalen täyttämät kosteikkoalueet eivät juuri tarjoa elinympäristöä vesilinnuille ja kahlaajille. Karussa elinympäristössä ei ole lintujen tarvitsemaa vesiselkärangatonravintoa eikä tasainen rahkasammalmatto tarjoa suojaa poikueille petoja ja säätä vastaan.

Lue lisää kosteikkokasveista Riistakosteikko-oppaasta

 

Maastomittaus

Vaaitusmittaus on usein välttämätön suunnittelualueen maaston pinnanmuotojen selvittämiseksi. Silmä valehtelee maaston kaltevuutta ja silmämääräisesti arvoituna helpolta vaikuttava kaivu- tai patoamiskohde voi mittauksessa osoittautua mahdottomaksi tai erittäin kalliiksi toteuttaa. Siksi maaston vaaitusmittaukset kannattaakin tehdä jo heti hankkeen suunnittelun alkuvaiheessa.

Kosteikon perustamismahdollisuuksia kannattaa selvitellä aluksi kevyellä vaaituksella, jossa mitataan vain muutama peruskorko suunnittelualueelta. Tämän takia ei kannata vielä pyytää kallista konsulttia paikalle, vaan perusmittaukset voi hoitaa esimerkiksi yhdessä tutun koneyrittäjän kanssa tai vuokravälinein omatoimisesti mittaamalla. Maastomittauksia tehtäessä on pidettävä jatkuvasti mielessä kosteikon mahdollinen vaikutus maa- ja metsätalousmaan kuivatustilanteeseen sekä tiestön käytettävyyteen.

Mikäli alustavassa vaaituksessa ei havaittu merkittäviä rajoitteita tai esteitä hankkeen toteuttamiselle, kannattaa alueelle teettää yksityiskohtaisemmat suunnittelumittaukset. Laajojen ja usean maanomistajan maille ulottuvissa kosteikkohankkeissa voi olla perusteltua mitata myös kiinteistökohtaiset kuivatushaitta-alat mahdollisten maanomistajakorvausten määrittämiseksi.

Päivitetty 27.2.2015