Kosteikon seuranta antaa tietoa sen kehittymisestä sekä hoidon tarpeesta. Vesilinnut ovat hyvä kosteikon tilan yleisindikaattori. Jos kosteikolla on paljon pesiviä vesilintuja, ovat perusasiat yleensä kunnossa. SOTKA-kosteikolle perustetaan Luonnonvarakeskuksen ohjeiden (luomus.fi) mukaisesti yksi tai useampi vesilintulaskenta-piste. Pari- ja poikuelaskennat suoritetaan vuosittain  viiden vuoden ajan kosteikon valmistumisen ja lopputarkastuksen jälkeen.

Kuva: Petri Jauhiainen

Vesilintujen väheneminen kosteikolla voi kertoa muun muassa seuraavista asioista: 

• Pienpetoja on alueella liikaa, ja vesilinnut siirtyvät petopaineen vuoksi pesimään muualle. → tehokas pienpetopyynti kosteikolla ja 1-3 kilometrin säteellä kosteikosta. 

• Rannat ovat pusikoituneet ja umpeenkasvaneet siten, että vesilinnut eivät uskalla laskeutua kosteikolle. → kosteikko vaatii raivausta. 

• Vesikasvillisuutta on liikaa ja avovettä liian vähän vesilintujen tarpeisiin. → kosteikko vaatii niittoa, ruoppausta tai vedenpinnan suurempaa vaihtelua. 

• Kiintoaine on täyttänyt suuren osan kosteikosta ja vienyt elintilaa esimerkiksi sukeltajasorsilta. → kosteikon syvänteet täytyy tyhjentää kiintoaineesta. 

• Kalakanta on kasvanut liian isoksi, ja kalat kilpailevat sorsien kanssa ravinnosta. Runsas kalakanta syö kosteikolta sorsanpoikasten tarvitsemat selkärangattomat, eikä alueella riitä ruokaa poikueille. Kalat myös sekoittavat pohjalietettä ja heikentävät kosteikon vesiensuojelullista tehoa. → kosteikko vaatii tehokalastusta tai kuivattamista. 
• Karulle alueelle padotun kosteikon luontaiset ravintoresurssit on kulutettu loppuun, jolloin kosteikon kyky ylläpitää vesilinnuille tärkeää vesiselkärangatontuotantoa on voimakkaasti heikentynyt. → kosteikko täytyy väliaikaisesti kuivattaa siten, että alueelle kasvaa uusi maakasvillisuus. Kun kohteelle on muodostunut jälleen kasvipeite kesannoinnin jälkeen, tulvitetaan alue uudestaan. 

Kuva: Jaakko Vähämäki / Vastavalo