Luonnon monimuotoisuus

Linnut

Monet vesilintulajit ovat taantuneet viime vuosina. Vähentyneiden lajien tilanne on huolestuttava rehevillä sisävesillä, etenkin haapanalla, telkällä, jouhisorsalla, lapasorsalla, heinätavilla, nokikanalla sekä puna- ja tukkasotkalla. Sinisorsa on ainoita sorsalajeja, joiden kannat ovat nousussa.

Vesilintujen taantumisen syiksi epäillään muun muassa sopivien elinympäristöjen, kuten kosteikkojen vähenemistä ja laadun heikkenemistä, pienpetojen aiheuttamaa saalistusta sekä pesintöjä pedoilta suojaavien naurulokkien vähentymistä.

Kosteikot ovat linnuille erityisen tärkeitä pesimä- ja muuttoaikaan sekä sulkasadon aikana. Joillakin lajeilla pesintä alueella voi olla erittäin riippuvainen sopivista kosteikoista, joissa ne käyvät ruokailemassa. Pesinnän jälkeen, sulkasadon aikaan sorsalinnut ovat lentokyvyttömiä, joten tällöin ne hakeutuvat sulkimaan suojaisille, runsaasti ravintoa tarjoaville kosteikoille.

Sudenkorennot

Suomessa on tavattu noin 60 sudenkorentolajia, joista kääpiötytönkorento ja viherukonkorento luokitellaan uhanalaisiksi (2019). Viherukonkorento on myös EU:n direktiivilaji, samoin kuin sirolampikorento, lummelampikorento, täplälampikorento, kirjojokikorento ja idänkirsikorento. Vaikka uhanalaisiksi luokiteltuja sudenkorentoja on vähän, moni laji on vähentynyt tai kadonnut entisiltä esiintymisalueiltaan.

Useimmat lajit elävät virtaavissa vesistöissä, järvissä, lammissa, soilla ja merenrannoilla. Yleisimmät lajimme elävät monenlaisilla kosteikoilla, kuten soilla ja järvillä. Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa tehdyillä kosteikoilla todettiin jo ensimmäisenä kesänä runsaasti sudenkorentoja. Kosteikon rakentaminen esimerkiksi entiselle pellolle tai suolle on tarjonnut sopivia elinympäristöjä, mikä ilmenee kesällä parveilevina sudenkorentoina.

Päivitetty 6.5.2020