Virkistyskäyttö

Lintujen ja luonnon tarkkailu ja metsästys ovat merkittävimpiä kosteikkojen virkistyskäyttömuotoja. Molemmat harrastajaryhmät sopivat samalle kosteikolle.

Lintujen ja luonnon tarkkailu

Kosteikot ovat lintuharrastajalle hienoja retkikohteita. Yksipuoliseen ja lajiköyhään peltomaisemaan perustettu kosteikko tarjoaa paitsi vaihtelua luontomaisemaan myös elinympäristön useille lajeille, joita ei ennen ole kotimaisemissa näkynyt. Kosteikolla voi päästä seuraamaan mustakurkku-uikkua pesänrakennuspuuhissa tai nuolihaukkaa sudenkorentojahdissa. Kesäöinä kaislikosta kuuluu rytikerttusen tasaisesti pulppuava säksätys.

Mustakurkku-uikku kotiseutukosteikolla. Kuva: Mikko Alhainen

Mustakurkku-uikku kotiseutukosteikolla. Kuva: Mikko Alhainen

Kotiseudulle rakennetun kosteikon arvoa lintuharrastajan silmissä lisää helppo saavutettavuus, kun enää ei tarvitsekaan ajaa naapuripitäjän lintujärvelle kosteikkolajeja nähdäkseen. Joillekin kosteikoille on rakennettu myös lintutorni tai laavu nuotiopaikkoineen virkistyskäyttäjiä palvelemaan. Kotiseudulla sijaitsevat kosteikot ovatkin hienoja kohteita koko perheen linturetkelle tai koulun teemapäivälle.

Jouhisorsia maatalouskosteikolla, joka on rakennettu kotiseutukosteikkohankkeen innoittamana. Kuva: Mikko Alhainen

Jouhisorsia maatalouskosteikolla, joka on rakennettu kotiseutukosteikkohankkeen innoittamana. Kuva: Mikko Alhainen

Vaikka rakennetut kosteikot ovat usein myös metsästyskohteita, ei lintuharrastajilla ole syytä karttaa sorsastajia, vaan kosteikolle mahtuvat kaikki virkistyskäyttäjät. Sorsanpyynnin seuraaminen ja metsästäjiin tutustuminen ovat tilaisuus oppia arvostamaan vastuullista suomalaista metsästystä ja metsästäjien mittavaa talkootyötä vesilintujen elinympäristöjen hyväksi. Metsästäjät ovat luontoa arvostavia ihmisiä, joiden ahkerointi kotiseutukosteikoilla hyödyttää valtaisaa joukkoa lintulajeja.

Mikäli haluaa käydä kosteikolla eri aikaan kuin sorsastajat, onnistuu sekin: sorsien metsästyskausi alkaa vasta elokuun loppupuolella, joten kesäkuinen yölaulajaretki ei haulikonpaukkeesta häiriinny. Kosteikkolinnusto on parhaimmillaan alku- ja keskikesällä, jolloin kosteikot ovat taatusti rauhassa metsästykseltä. Metsästyskaudellakin sorsastus painottuu Suomessa aikaan ennen iltahämärää, joten keskipäivällä ei yleensä törmää sorsastajiin elokuun lopussakaan.

 

Metsästys

Metsästys on selvitysten mukaan kosteikkojen suosituin virkistyskäyttömuoto ja halu parantaa omia metsästysmahdollisuuksia erottuu tärkeimpänä syynä kosteikkojen perustamis-, kunnostus- ja hoitotöiden taustalta. Metsästäjien tekemällä luonnonhoitotyöllä ja metsästyksen jatkuvuuden turvaamisella onkin selvä yhteys, sillä vesilinnuille soveltuvia elinympäristöjä perustamalla ja niitä aktiivisesti hoitamalla voidaan parantaa vesilintujen paikallista poikastuottoa ja luoda sitä kautta perustaa metsästyksen ekologiselle kestävyydelle.

Sinisorsasaalista. Vesilintujen pyynti omalta kosteikolta tarjoaa unohtumattomia metsästyselämyksiä. Kuva: Timo Niemelä

Sinisorsasaalista. Vesilintujen pyynti omalta kosteikolta tarjoaa unohtumattomia metsästyselämyksiä. Kuva: Timo Niemelä

Vesilinnuilla ja etenkin niiden poikasilla on tunnetusti monia vihollisia, joista vierasperäiset pienpetolajit minkki ja supikoira voivat heikentää jopa tuntuvasti vesilintujen lisääntymismenestystä rosvoamalla munapesiä ja saalistamalla poikasia. Jottei arvokas työ vesilintujen elinympäristöjen parantamiseksi valuisi kokonaan hukkaan katoavina poikueina, tulisi pienpetopyynnin järjestämiseen ja riittävän tehokkaan pyyntipaineen aikaansaamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Tuloksellinen pienpetopyynti osana kosteikkoluonnon muuta hoitoa hyödyttää riistalintujen lisäksi kosteikkoympäristön vaateliaita ja välittömiä suojelutoimia vaativia lajeja.

Minkki satimessa. Vierasperäisten pienpetojen tehopyynti on tärkeä osa kosteikoilla tehtävää luonnonhoitotyötä. Kuva Mikko Alhainen

Minkki satimessa. Vierasperäisten pienpetojen tehopyynti on tärkeä osa kosteikoilla tehtävää luonnonhoitotyötä. Kuva: Mikko Alhainen

Pelkkä poikastuoton onnistuminen ei kuitenkaan vielä takaa vesilintujen pesimäkantojen vahvistumista omalla kosteikolla, etenkään jos metsästysverotus ei ole kestävällä pohjalla. Hyvänä ohjesääntönä voidaankin pitää sitä, että vuotuisen metsästyskuolleisuuden tulisi suurin piirtein vastata alueen poikastuotantoa. Luotettavimmin vuotuisen enimmäissaaliin arviointi onnistuu useaan kertaan kesän mittaan toistettavilla vesilintulaskennoilla, joilla saadaan hyvä kokonaiskuva paikallisesta vesilintukannasta ja vuotuisesta lisääntymismenestyksestä.

Vesilintulaskentoihin pohjautuvan verotussuunnittelun lisäksi kosteikoilla tapahtuvaa metsästystä varten kannattaa määritellä yhteiset pelisäännöt, jotka voivat koskea esimerkiksi metsästyksen ajallisia rajoituksia tai erillisten metsästykseltä rauhoitettujen alueiden perustamista. Metsästyksen itsesäätelyä kehittämällä voidaan parhaiten hillitä vesilintujen ennenaikaisen muuton käynnistymistä, mikä sekä pidentää vesilintujen aktiivista metsästyskautta kotimaassa että lisää omaa kansallista vastuutamme muuttavan riistavaran hoidosta.

Päivitetty 6.5.2020