Vesiensuojelu ja tulvien hillintä

Kosteikot edistävät vesi- ja tulvasuojelua, koska kosteikoilla

  • veden virtausnopeus hidastuu
  • kiintoaines laskeutuu ja sedimentoituu
  • ravinteita poistuu kierrosta
  • kasvillisuus alentaa fosforipitoisuutta
  • kasvillisuus ja pieneliöt sitovat typpeä
  • ylivirtaamat tasaantuvat.

Kosteikot ovat alueita, jotka pysyvät vesipeitteisinä ainakin suurimman osan vuodesta, ja niissä kasvillisuus ja avovesi vuorottelevat vaihtelevasti. Kosteikoissa veden virtausnopeus hidastuu ja veden mukana kulkeva kiintoaines laskeutuu kosteikon pohjalle ja sedimentoituu. Samalla kiintoaineeseen sitoutuneita ravinteita poistuu kierrosta. Lisäksi kosteikon kasvillisuus käyttää kasvuunsa jonkin verran liukoisessa muodossa olevaa fosforia suoraan vedestä sekä juuriensa välityksellä sedimentistä, alentaen näin kosteikosta poistuvan veden kokonaisfosforipitoisuutta. Kosteikon kasvillisuus ja pieneliöt sitovat typpeä ja vapauttavat sitä takaisin ilmakehään.

Kosteikot tasaavat yleensä syksyihin ja keväisiin ajoittuvia ylivirtaamia, jolloin virtausnopeuden hidastuessa kosteikon vedenpinta alkaa nousta. Kosteikkojen merkitys niin tulvien hillinnälle kuin vesiensuojelulle perustuu pitkälti niiden kokoon suhteessa yläpuoliseen valuma-alueeseen ja sieltä tulevaan tulovirtaamaan. Mikäli kosteikko on pinta-alaltaan liian pieni suhteessa sen kautta kulkevaan virtaamaan, virtausnopeus muodostuu liian suureksi ja sen myötä veden viipymä jää lyhyeksi. Veden virratessa liian nopeasti kosteikon läpi kiintoaines ei ehdi laskeutua altaan pohjalle, puhumattakaan siitä, että kasvien käyttämällä ravinteiden poistolla olisi merkitystä kokonaisravinnemäärään. Oikealla mitoituksella kosteikosta saadaan kuitenkin niin vesiensuojelullisia kuin tulvasuojelullisia hyötyjä kosteikon alapuolisia vesistöjä ajatellen. uonnonmukaisessa tulvasuojelussa kyse on ensisijaisesti veden pidättämisestä valuma-alueella.

Esimerkki kosteikon merkityksestä tulvanehkäisyssä

Vähä-Komun kosteikko käsittelee 2 200 hehtaarin suuruisen metsäojitetun valuma-alueen vesiä erityisesti tulva-aikaan, kun ravinne- ja kiintoainekuormitus on korkeimmillaan. Kosteikon koko, 20 hehtaaria, on noin 0,9 prosenttia valuma-alueen pinta-alasta ja siten suhteellinen koko on riittävä vesiensuojeluun ja äkillisen tulvapiikkien tasaamiseen, kun kosteikolla nouseva vesi toimii väliaikaisena puskurina. Kun vesi nousee ukkossateen jälkeen 20 senttimetriä 20 hehtaarin kosteikon alalla, tarkoittaa se 40 000 kuutiometriä vettä. Varastoaltaan täyttyminen ja tyhjentyminen tasaavat virtaamaa paremmin kuin vastaava vedenpinnan nousu kapeassa purouomassa.

Mitä pienempi valuma-alue on ja mitä suurempi kosteikko, sen tehokkaammin kosteikko vähentää hetkellisiä tulvapiikkejä ja toimii samalla vesiensuojeluratkaisuna. Esimerkiksi Varsinais-Suomen Härmälän ja Vuorelan kosteikot ovat hyviä esimerkkejä latva-alueiden kosteikoista, joiden koko suhteessa valuma-alueeseen on suuri. Muutaman kymmenen hehtaarin valumavesiä käsittelemään riittää muutaman aarin kosteikko. Vesiensuojelussa kannattaa katsoa myös lähelle ja muistaa, että pienistä noroista ne purot ja joet kasvavat.

Tutustu mallikosteikkoihin

Valuma-aluerajaus: Juha Siekkinen. Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 326/MML/11

Valuma-aluerajaus: Juha Siekkinen. Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro 326/MML/11

Päivitetty 27.5.2013