Linnut

Linnut osoittavat kosteikkoluonnon monimuotoisuutta

Linnustollisesti arvokkailla alueilla on todettu myös muita eliöstöllisiä arvoja. Tämän vuoksi lintuja voidaan pitää hyvinä monimuotoisuusindikaattoreina. Esimerkiksi jos tavalliset lokkilajit naurulokki tai pikkulokki pesivät suurena yhdyskuntana kosteikolla, siellä esiintyy monia vaateliaita vesilintuja. Vesilinnut hyötyvät lokkien tarjoamasta suojasta petolinnuilta ja -nisäkkäiltä, mutta kosteikolla voi olla muutenkin hyvä ravintotilanne, jonka vuoksi ne suosivat kosteikkoa.

Linnut ovat hyviä monimuotoisuuden indikaattoreita, koska:

  • ne on helppo havaita näkö- tai äänihavaintojen perusteella
  • ne ovat yleensä helppoja tunnistaa lintuharrastajille
  • lintujen kannanmuutoksia on seurattu jo pitkään
  • riistavesilintujen laskentoja voivat tehdä lintuharrastajien ohella metsästäjät ja luontoharrastajat
  • linnuista on tehty paljon havaintoja monenlaisista ympäristöistä jo vuosikymmenten ajan tuhansien suomalaisten lintuharrastajien ansiosta

Suomessa on kehitetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteistyönä pesimälintuindikaattorit seitsemälle eri pääelinympäristötyypille. Kosteikoista ovat mukana suot, sisävedet ja Itämeri. Sisävesissä indikaattorit on jaettu karujen ja rehevien sisävesien kantoihin (Luonnontila.fi-sivusto).

Sisävesien indikaattori yleistää 24 lajin kantojen kehityksen karuilla ja rehevillä sisäjärvillä. Useimmat lajit ovat levinneet koko Suomeen, osalla lajeista esiintyminen painottuu Etelä-Suomeen, osalla taas Pohjois-Suomeen. Sisävesien pesimälintuindikaattorit osoittavat, että karujen sisävesien lintukannat ovat kasvaneet voimakkaasti kun taas rehevien elinympäristöjen kannat ovat vähentyneet.

Vesilinnuista ovat runsastuneet viimeisen 30 vuoden aikana sinisorsa (kanta kasvanut 40 %), laulujoutsen, kuikka, härkälintu ja uivelo. Vähentyneiden lajien tilanne on huolestuttava etenkin tukka- ja punasotkalla, jotka ovat taantuneet 80 % 1980-luvulta alkaen ja laskua on havaittu rehevillä ja karuilla järvillä.

Lokkilinnuista naurulokin kanta on vähentynyt melko tasaisesti ja on noin puolet 1980-luvun tilanteesta. Selkälokki taantui 1980-luvun lopulla yli 50 % eikä sen kanta ole noussut vieläkään.

Mustakurkku-uikku on taantunut 75 %, lapasorsa ja heinätavi 50 %, jouhisorsa 40 % (Luonnontila.fi-sivusto).

Rehevien sisävesien lintulajien taantumisen syiksi arvellaan (Luonnontila.fi-sivusto):

  • sorsalintujen pesintöjä suojaavien naurulokkien vähentyminen. Aggressiiviset lokit puolustavat pesiään petoja vastaan, jolloin vesilinnutkin pärjäävät lokkiyhdyskunnissa paremmin.
  • pienpetojen aiheuttama saalistus
  • metsästys
  • elinympäristöjen liikarehevöityminen voi johtaa umpeenkasvuun ja veden laadun heikkenemiseen

Linnuille tärkeät alueet ovat antoisia lintuharrastukselle ja sopivia kohteita kestävästi toteutetulle luontomatkailulle. Birdlife-järjestön näkemys on, että tuomalla tärkeät lintualueet laajasti tietoon, sillä voidaan edistää lintujen suojelua ja lintuharrastuksen edellytyksiä.

 

Kosteikkojen merkitys lintujen muuttoaikoina

Erilaisilla kosteikoilla tai soilla on linnustollista arvoa pesimä- ja muuttoaikaan. Yksittäisten havaintojen perusteella ei voida arvioida jonkin alueen merkitystä muuttolinnuille. Luotettavin arvio saadaan, kun käytettävissä on havaintosarjoja eri muuttokausilta, havaintoaineisto on monipuolinen ja ajoittuu usean vuoden ajalle (Asanti ym. 2003).

Muuttolinnut esiintyvät jossain määrin satunnaisesti ja merkittäviä yksilö- ja lajikertymiä voidaan tavata joissain oloissa hyvin monenlaisilla paikoilla. Mikäli kosteikolla tavataan säännöllisesti uhanalaisia lajeja, kohde on arvokas. Merkitystä nostaa uhanalaisten lajien määrä ja niiden yksilöiden määrä. Asanti ym. (2003) ryhmittelevät muuttoalueet neljään luokkaan, joita ovat:

  • Luokka I: Kansainvälisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue. Alueella tavataan säännöllisesti maailmanlaajuisesti uhanalaisia muuttolintulajeja  tai merkittäviä määriä alueellisesti erityisen uhanalaisia muuttolintulajeja tai suuria määriä isoja arkoja lajeja, vähintään satoja kerrallaan; haikaroita yli 100 kerrallaan tai ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 2 000 vesilintua tai 1 000 kahlaajaa.
  • Luokka II: Valtakunnallisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue. Alueella tavataan säännöllisesti alueellisesti erityisen uhanalaisia muuttolintulajeja tai merkittäviä määriä alueellisesti uhanalaisia muuttolintulajeja tai isoja arkoja lajeja jossakin vaiheessa muuttokautta vähintään 100 yksilöä (haikaroita useita kymmeniä) kerrallaan tai ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 1 000 vesilintua tai 500 kahlaajaa.
  • Luokka III: Maakunnallisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue. Alueella tavataan alueellisesti uhanalaisia muuttolintulajeja tai tavataan säännöllisesti isoja arkoja lajeja, parhaimmillaan kymmeniä kerrallaan; haikaroita useita kerrallaan tai ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 500 vesilintua tai 250 kahlaajaa
  • Luokka IV: Paikallisesti arvokas muuttolintujen levähdysalue. Alueella tavataan ainakin useimpina vuosina muuttoaikaan isoja arkoja lajeja tai säännöllisesti ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta useita kymmeniä vesilintuja tai kahlaajia.

 

Kosteikkojen merkitys lintujen sulkasadon aikana

Sorsalintujen vuodenaikaiskierrossa sulkasato on kriittinen vaihe, koska linnut ovat silloin lentokyvyttömiä. Ne hakeutuvat sulkimaan suojaisille, runsaasti ravintoa tarjoaville kosteikoille ja ovat silloin hyvin arkoja. Sorsalinnut ovat lentokyvyttömiä 3-4 viikkoa lajista riippuen. Lentokyvyttömyysaika on keskikesällä-alkusyksyllä pesinnän jälkeen ja ajankohta vaihtelee linnun sukupuolen ja iän mukaan (Salminen 1983).

Sulkasadonaikaiset kerääntymispaikat ovat hyvin tärkeitä vesilinnustolle. Sen vuoksi kosteikot ovat arvokkaita loppukesän kerääntymisaikaan ja ne voidaan luokitella kolmeen luokkaan (Asanti ym. 2003):

  • I Hyvin huomattava sulkasadon aikainen kerääntymisalue. Alueelle kerääntyy säännöllisesti jossain vaiheessa sulkasatokautta uhanalaisia lajeja yli 5 yksilöä tai hanhia tai joutsenia yli 50 yksilöä tai vesilintuja yli 700 yksilöä.
  • II Huomattavaa merkitystä sulkasadon aikaisena kerääntymisalueena. Alueelle kerääntyy säännöllisesti jossain vaiheessa sulkasatokautta uhanalaisia lajeja tai hanhia tai joutsenia yli 20 yksilöä tai vesilintuja yli 200 yksilöä.
  • III Alueella on merkitystä sulkasadon aikaisena kerääntymisalueena, jos sinne kerääntyy säännöllisesti jossain vaiheessa sulkasatokautta hanhia tai kymmeniä vesilintuja.

 

Kosteikkojen merkitys lintujen pesimäaikaisena ruokailualueena

Lajien pesäpaikat saattavat sijaita eri ympäristössä kuin niiden pesimäaikaiset ruokailualueet. Joillakin lajeilla pesintä alueella voi olla erittäin riippuvainen sopivista kosteikoista, joissa ne käyvät ruokailemassa.

Asantin ym. (2003) mukaan alueen arvoa nostaa, jos siellä ruokailee pesimäaikaan säännöllisesti kaakkureita, kuikkia, harmaahaikaroita, merikotkia, sääksiä, tuulihaukkoja, punajalkahaukkoja, nuolihaukkoja, muuttohaukkoja F, kurkia, räyskiä, mustatiiroja, kehrääjiä tai kerrallaan kymmeniä pikkulokkeja tai satoja tervapääskyjä, törmäpääskyjä, haarapääskyjä, räystäspääskyjä tai kottaraisia.

 

Suomen lintualueita kartoitettu – mukana myös kosteikkoja

Lintualueiden kartoituksessa vapaaehtoiset lintuharrastajat ovat tehneet vuosikymmenten ajan tärkeää työtä kosteikkojen lintulajiston kartoituksessa. Lisäksi ELY-keskukset (aiemmin alueelliset ympäristökeskukset), Metsähallituksen luontopalvelut, useat luonnonsuojelujärjestöt ja ympäristöministeriö ovat toteuttaneet linnustokartoituksia. Kartoitukset antavat arvokasta tietoa linnustonsuojelulle ja suojelun kannalta tärkeimpien lintulajien esiintymisestä eri puolilla maata. Kartoitukset kohdentuvat kaikenlaisiin elinympäristöihin, mutta erityisen tärkeitä ne ovat kosteikkoluonnon monimuotoisuuden arvioinnissa. Suomessa arvokkaita lintualueita on määritelty kolmella tasolla:

  1. IBA-hanke (Important Bird Areas) määrittelee kansainvälisesti tärkeät lintualueet.
  2. FINIBA-hanke (Finnish Important Bird Areas FINIBA) määrittelee kansallisesti tärkeät lintualueet (Leivo ym. 2001, katso myös Birdlife Suomen FINIBA-nettisivut)
  3. MAALI-hankkeessa kartoitetaan ja nimetään maakunnallisesti tärkeät lintualueet

IBA – kansainvälisesti tärkeät lintualueet

Kansainvälistä IBA-hanketta johtaa Birdlife International. Se on laatinut myös alueiden valintakriteerit. Tavoitteena on valinta kunkin Euroopan tai maaliman laajuisesti uhanalaisen lajin noin 100 tärkeintä esiintymisaluetta. Suomessa 96 IBA-aluetta (Birdlife Suomi).

IBA-alueille ominaista (Birdlife Suomi):

  • ovat kansainvälisesti tärkeitä kohteita linnuston suojelemiseksi
  • on käytännöllinen suojelumenetelmä
  • on valittu standardoitujen kansainvälisten kriteerien mukaan
  • tukevat lintupopulaatioiden itsenäistä säilymistä
  • eivät sovellu kaikkien lintulajien suojeluun
  • voidaan rajata niitä ympäröivästä alueesta
  • muodostavat osan laajempaa verkostoa, jolla turvataan luonnon monimuotoisuutta.

Birdlife Suomen mukaan maamme kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden säilyttäminen on Birdlife Suomen ja sen jäsenyhdistysten tärkein linnustonsuojelun tavoite lähitulevaisuudessa. Maankäyttö ja uhkatekijät edellyttävät enemmän tietoa ja lintutietoja on päivitettävä jatkossakin. Jokaiselle kohteelle on tavoitteena laatia hoitosuunnitelma ja osa kohteista vaatii aktiivista hoitoa, kuten niittyjen raivausta.

Lisää infoa BirdLife Suomen IBA-sivuilta

Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet IBA-alueet

FINIBA – kansallisesti tärkeät lintualueet

FINIBA:lla on tärkeä merkitys linnustonsuojelussa valtakunnallisesti (Birdlife Suomi):

  • Hankkeessa on kartoitettu maamme tärkeät lintualueet
  • Säilyttää ne linnustolle soveliaina elinalueina ja seurata niillä linnuston ja elinympäristön muutoksia
  • Uusilla kartoituksilla voidaan täydentää kohdeverkostoa.
  • Se antaa arvokasta tietoa linnustonsuojelun kannalta tärkeistä alueista ja suojelun kannalta tärkeimpien lintulajien esiintymisestä eri puolilla maata
  • Sen tietoja voidaan käyttää valtakunnallisessa ja alueellisessa maankäytössä sekä luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa.

Suomessa on 411 FINIBA-aluetta. FINIBA ei ole virallinen suojeluohjelma. Kaikkien FINIBA-alueiden säilyminen arvokkaana lintualueena ei edellytä suojelutoimia, vaan jopa aktiivisen maankäytön säilymistä. Esimerkiksi muuttomatkalla olevien joutsenten, hanhien ja kurkien suosimat peltoalueet, joiden maankäyttö pitäisi varmistaa kaavoituksen ja rakennuslain keinoilla.

FINIBA-hanke on hieno esimerkki siitä, miten sadat lintu- ja luontoharrastajat sekä ammattilaiset ovat omalla harrastuneisuudellaan ja mielenkiinnollaan edistäneet lintujen lisääntymis- ja levähdysalueiden esilletuomista ja säilymistä. He ovat osallistuneet laskentoihin, vastanneet omassa maakunnassaan hankkeen toiminnasta, antaneet apua asiantuntijakysymyksissä, vastanneet hankkeen rahoittamisesta tai avustaneet muuten merkittävästi hanketta. Ponnistelut palvelevat osaltaan luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Lisää infoa ja FINIBA-aluelista BirdLife Suomen FINIBA-sivuilta

MAALI – maakunnallisesti tärkeät lintualueet

MAALI-hanke, maakunnallisesti tärkeät lintualueet, on Birdlife Suomen ja sen alueyhdistysten toteuttama hanke, jossa kartoitetaan ja nimetään Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet eli MAALI-alueet. Hanke on jatkoa kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) tärkeiden alueiden kartoituksille (Birdlife Suomi).

Hankkeen tavoitteena on esittää maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden sijoittuminen maakuntakohtaisesti. Kun alueet ovat viranomaistenkin tiedossa, ne voidaan huomioida paremmin kaavoituksessa ja muissa aluevarauksissa.

Kohteiden selvityksessä on käytetty apuna jo olemassa olevaa tietoa. Lintuharrastajien havainnot ja paikallistuntemus ovat olleet ratkaisevan tärkeitä hankkeelle. Hyvä työkalu tässä on Tiira-lintutietopalvelu, minkä vuoksi on tärkeää, että lintuharrastajat merkitsevät havaintonsa Tiiraan mahdollisimman kattavasti.

MAALI-hanke on lintuharrastajien yhteinen ponnistus. Sen toteutumista voi auttaa helposti:

  • kirjaa havaintosi Tiiraan (myös aiempien vuosien havainnot!)
  • ehdota sopivia MAALI-kohteita paikallisyhdistyksille
  • osallistu sopivien MAALI-kohteiden linnuston inventoimiseen

Lisää infoa Birdlife Suomen MAALI-sivuilta

 

Artikkelin lähteet:

Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J. ja Yrjölä, R. 2003. Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. – Suomen ympäristö 596. Edita Prima Oy. Helsinki. Ladattavissa internetistä.

Birdlife Suomen internet-sivut www.birdlife.fi.

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA.

Luonnontila.fi-sivusto.

Salminen, A. 1983. Suomen sorsalinnut. – Lintutieto Oy, Helsinki. 206 s + kuvaliite.

 
Juha Siekkinen
Päivitetty 11.3.2014