Seurannoista tietoa vesilintujen ravinnosta

Mikä houkuttelee vesilintuja kosteikoille? Vesiselkärangattomien pyynti antaa siihen vastauksia.

Ari Tanhua asettaa selkärangatonpyydystä kesäkuussa 2014.

Ari Tanhua asettaa selkärangatonpyydystä kesäkuussa 2014.

Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa pyritään selvittämään, millaiset kosteikot ovat sopivia vesilinnuille. Vesiselkärangattomien kartoitus antaa tietoa vesilinnuille tarjolla olevasta ravinnosta. Sen avulla voidaan saada käsitys, millaisille kohteille kosteikkoja kannattaa perustaa.

Vesiselkärangatonkartoituksia tehtiin eri puolilla Suomea Life+ -hankkeen mallikosteikoilla kesä-heinäkuussa 2014. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että hyvä ravintotilanne houkuttelee vesilintuja kosteikoille. Poikueiden ravinto ensimmäisten elinviikkojen aikana muodostuu erilaista vesiselkärangattomista.

Sukeltajia (Dytiscidae) Lampsisuolla kesäkuussa 2014.

Sukeltajia (Dytiscidae) Lampsisuolla kesäkuussa 2014.

Selkärangattomien kartoitus tehdään yksinkertaisella menetelmällä: yhdelle kosteikolle laitetaan 10 kpl 1 litran vetoisia lasipurkkeja 10-30 cm:n syvyyteen 2 vrk:n ajaksi. Purkkiin ui vesiselkärangattomia, jotka eivät pääse suppilon takaa enää pois. Määritysten jälkeen saadaan käsitys kosteikon selkärangattomista ja sitä kautta etenkin vesilinnuille sopivasta ravintotilanteesta.

Sukeltajia (Dytiscidae) Pikku Nuoluanjärvellä heinäkuussa 2014.

Sukeltajia (Dytiscidae) Pikku Nuoluanjärvellä heinäkuussa 2014.

Matalassa vedessä ja pohjalla liikkuu sorsanpoikasille sopivaa ravintoa.  Yläpuolella olevassa kuvassa parin sentin mittaiset sukeltajantoukat (Dytiscidae) ja tummana näkyvä aikuinen sekä 5 cm:n mittainen sukeltajantoukka ovat otollisia ravintokohteita. Alapuolella olevassa kuvassa on yhden purkin näyte Limingan Pikku Nuoluanjärveltä: runsas saalis kertoo kosteikon poikkeuksellisen hyvästä ravintotilanteesta. Kosteikolla onkin näkynyt kesällä 2014 useita puolisukeltajasorsien poikueita.

Vesiselkärangattomia Pikku Nuoluanjärvellä heinäkuussa 2014.

Vesiselkärangattomia Pikku Nuoluanjärvellä heinäkuussa 2014.

Kosteikkojen seuranta on yksi merkittävä tapa edistää kosteikkoluonnon säilymistä. Tällöin voidaan selvittää millaiset kosteikot ovat hyviä esim. linnuston kannalta tai miksi joillakin kohteilla on lintuja enemmän kuin toisilla.

Kuvat: Juha Siekkinen